tiistai 13. marraskuuta 2012

Toinen kerta

Aloitettiin ottamalla esiin Vuokon edelliskerralla mainitsema Pesosen laulukirja. Avasimme ensimmäisen sivun, jossa totta tosiaan oli laulu "Tiedän paikan armahan" ja näihän Vuokko oli asian muistanut. Tosin kirjan kuvitus ei ollut värillinen, kuten Vuokko sen oli muistanut. Kirjan on kuvittanut Rudolf Koivu.

Tällä kerralla aloitimme tositoimet eli otimme esiin vesivärit ja pensselit ja nyt oli tarkoitus aloittaa maalaamaan niitä "esineitä". Oman haasteensa tilanteeseen toi huono näkö tai kuulo tai molemmat. Silmälasitkin oli unohtunut ottaa mukaan.

Suosituksi aiheeksi muodostui vanha naisten kello ja siitä sitten aloitimmekin juttelemaan, mikä on se päivän mieluisin aika. Terttu kertoi, että no sehän on ruoan jälkeen, kun voi ottaa päivänokoset eli kello 13.

Muitakin kelloja valmistui:

 Annaliisan kello kertoo iltaruoan ajan 17.30, jolloin syötiin yleensä ruispuuroa kirnupiimän kanssa.

Mirjamin kellossa käytettiin taiteellista vapautta ja siitä tulikin Mirjamin sanojen mukaan "kellopeli" eli eräänlainen peli, joka muistuttaa kelloa.

Mallina käytimme vanhaa naisten taskukelloa
Välillä kuuntelimme musiikkia. Toivekappaleita tuli mm. Hilkalta. "Nikkelimarkka" http://www.youtube.com/watch?v=8z8i2qbIpbU

Hilkka toivoi myös "Tammerkosken sillalla" kappaletta, http://www.youtube.com/watch?v=-pGhFrT0np0
Myös kurssilla vierailevat taiteilija Jaana ja Kaarina antoivat hyviä vinkkejä, miten akvarellimaalaukseen pitää suhtautua. Ehkä tärkeintä on rohkeus, että vain ottaa maalia pensseliin ja siirtää sitä paperille!

Vuokko maalasi jo ensimmäisellä kerralla puheeksi tuleen aiheen "Hiiri teki kissalle taloa". Kissan nimi oli Tipsu.



Tertulla oli lisäksi mukana valokuva omasta perheestään. Siinä on hänen lapsensa ja kolmisen vuottan sitten edemennyt puoliso.



tiistai 6. marraskuuta 2012

Ensitapaaminen 6.11.2012

Aloitettiin Sivin pyynnöstä kappaleella "Kukkuu, kukkuu, kaukana kukkuu": http://www.youtube.com/watch?v=cxuWMrLrrZ4.Samalla tehtiin alkuverryttelyt. Jumpattiin hartioita ja jalkoja musiikin tahdissa.




Sivi kertoi kotikontusa olleen Mänttässä, mutta Kotkasta hän on alunperin kotoisin. Hänelle meri on erittäin tärkeä elementti. Hän kertoi mm. uineensa "reimarille" ja takaisin joskus nuoruudessaan. Sivi on 1923 syntynyt.

Hilkka, joka ainokaisena vanhainkodin asukeista oli muistanut ottaa paikalle kurssin teemaan kuuluneen "Esineen". Hilkalla oli paikalla myös omainen, siskon poika Kimmo. Hilkka oli paikalle tuonut n. puolimetrisen Molla-Maijan, jonka oli kertonut itse ommelleensa n. 20-vuotiaana. Muistot taisi liittyä johonkin toiseen samantapaiseen Molla-Maijaan. Kimmo kertoi Hilkan saaneen Molla-Maijan lahjaksi eläkkeelle siirtymisen vaiheessa. Hilkka on syntynyt vuonna 1924 ja on ollut ammatiltaan sairaanhoitaja. Hän on kotoisin Vääksystä. Hän nuorempana myös kutoi paljon.




Vuokko on syntynyt vuonna 1933 ja hän on kotoisin Virroilta. Hän on ollut ammatiltaan ompelija. Ensimmäiseksi hän kertoikin, että hänellä on päällään itse tekemänsä housut ja paita ja lisäksi äidin kutoma kaunis oranssinvärinen villatakki. Hän kertoi myös miten hän osasi aikanaan "stailata" vaatteita mm. niin, että lisäämällä ison rusetin johonkin mekkoon sen kantaja käytti sitä vielä monta vuotta ja vaatekappaleesta tulin näin erityisen tykätty. Tulevia maalauskertoja ajatellen hän kertoi, ettei hän ole oikein hyvä siinä, mutta että yhden aiheen hän osaa oikein hyvin ja se on "Kun Hiiri teki Kissalle taloa". Häneltä tuli myös lausahdus, joka liittyy jotenkin historiaan, mutta siitä sitten kysellään lisää "Ei meillä ole härän päivää". Vuokko myös musiteli, miten Pesosen laulukirjassa ensimmäisellä sivulla on laulu "Tiedän paikan armahan". http://www.youtube.com/watch?v=bNV3IqgxpIo  Ensi kerralla siis tutustumme myös Pesosen laulukirjaan.




Paikalle saapui myös Anna Liisa huoneestaan. Anna Liisa on Tampereen Amurissa kasvanut. Hän on syntynyt vuonna 1917 ja on näin joukon iäkkäin, mutta erittäin iloisen oloinen. Hän kertoi mm. miten hänen äitinsä kuoli hänen siskonsa synnyttämiseen ja miten mummo sitten hoiti heitä. Synnytys tapahtui tuvassa. Vanhemmat olivat Aaltosen kenkätehtaalla töissä ja tekivät töitä kahdessa vuorossa. Ei tarvinnut siis piikaa, kun oli kotona aina joku. Lapsena he tekivät töitä mm. keräsivät pajunkuoria Parkkerille. Kuivattuina niitä käytettiin kenkien valmistamisessa. Lisäksi juttu meni Kuru laivan haaksirikkoon vuonna 1929. Anna Liisa kertoi, että tuolloin hän oli perunoita kuorimassa. Vuokko lisäsi myös tähän, että hän on matkustanut Kuru laivalla Tampereelta Virroille. Siellä hän yöpyi perheineen jossakin matkustajakodissa. Vuokko myös lisäsi, miten heille tuli Virtojen sanomat jonkun aikaa, kun isä niin halusi.



Paikalla oli myös Hely Hämeenkyröstä. Helyllä ei ollut esinettä mukana, mutta sovimme, että tuon seuraavalle kerralle hänelle jotakin, kun olen sieltä Hämeenkyrön maisemista myös itse kotoisin. Kerroin tämän myös Helylle. Hely on syntynyt vuonna 1924.

Kaarina, joka on taiteiljan ominaisuudessa paikalla toi mukanaan keltaisen teekupin lautasineen. Hän kertoi sen tuleen Karjalasta saakka tänne Tampereen maisemiin. Erityisen kupista tekee se, että se muistuttaa suvusta ja suvun perinteistä ja miten Karjalassa juotiin paljon teetä. Tähän Vuokko lisäsikin, että Karjalassa juotiin saijjuu ja kohvii. Kaarinan suku on kotoisin  Kanneljärveltä, joka on nykyisin nimeltään Popeda. Kaarina on syntynyt vuonna 1955. Hän kertoi asuneensa monella paikkakunnalla Suomessa. Poika on syntynyt Tampereella.



Mirjami, on syntynyt vuonna 1927 ja hän on kotoisin Karjalasta, Muolasta. Mirjamilla ei myöskään ollut mukanaan esinettä, joten hänelle myös seuraavalla kerralla jotkain muisteluja herättelevää.

Terttu, joka on syntynyt Sahalahdella on syntynyt vuonna 1928. Hän lähti muinoin 15-vuotiaana Sahalahdelta Tampereelle työn perässä. Ensin hän työskenteli lapsen piikana ja myöhemmin kotiapulaisena. Terttu toivoi musiikkina kuultavaksi Hämeen laulua: http://www.youtube.com/watch?v=33GjjAOeXHE.



Jaana, joka on myös taiteiljan ominaisuudessa mukana kurssilla on kurssille tuonut vanhan peltipurkin, jonka hän on löytänyt kirpputorilta. Hän kertoi ostaneensa sen, koska se muistuttaa häntä hänen omasta kodistaan ja mummostaan, jolla oli paljon erilaisia peltipurkkeja. Erityisesti purkeista ovat jääneet mieleen kukat.



Sitten kuului kysymys kuka tuntee metrotytöt ja tietää Pyynikin Tampereella nostaa käden ylös. Ja noin viisi  kättä nousi ylös. Ja sitten kuuntelemaan Pyynikkivalssia: http://www.youtube.com/watch?v=1jceWD1M-KE

perjantai 7. syyskuuta 2012

Muisteluryhmä Koukkuniemessä


Tuotekehittämisprosessi: Luovuuspainotteista muisteluihin liittyvää viriketoimintaa vanhustenpalveluun. Toteutetaan vanhuksen tukiverkkotahojen, hoitohenkilökunnan, hoito-opiskelijoiden, taiteilijoiden kanssa yhteistyössä. Asiantuntijatahona Koukkuniemen viriketoiminnasta vastaava Sinikka Kaurahalme ja Laurea AMK:sta hyvinvointialojen verkostojohtamisopintojen vastaava opettaja Soili Vento, apurahan hakijan, yrittäjä Eeva Lanterin mentori

Tuotteen, "muisteluryhmän" tarkoitus on tuoda vanhustenpalveluun uudenlaista toimintaa joka vahvistaa vanhuksen tukiverkkoa ja läheisiä suhteita omaisiin, hoitohenkilökuntaa tai ulkopuoliseen tahoon esim. vapaaehtoistoiminnassa. Tarkoitus on myös luoda paikan päällä yhteisöllisyyden tuntua ja tutustuttaa vanhuksia toisiinsa.

Itse ohjelma, muistelu, keskittyy rakkaan esineen ympärille, josta kerrotaan tarinoita, maalataan, valokuvataan, piirretään. Vanhuksen omien kykyjen ja halujen mukaan.

Akiiviset toimintatuokiot ovat n. 1-1,5 h. Jokainen tuokio alkaa liikunnallisella harjoitteella. Ensimmäisellä kerralla tutustutaan toisiimme.

Muisteluryhmään kutsutaan kirjeellä sekä vanhus, että omainen. Kirjeessä ohjeet ottaa mukaan esine ja mahdollisuuksien mukaan toivotaan omaisen tai lähihenkilön osallistumista tapaamisiin.

Muistelujen tueksi annetaan kysymyksiä ja niihin vanhus voi vastata, omainen kirjoittaa asiat ylös.

Ohjaaja valokuvaa esineen, miten vanhus sen haluaa valokuvattavan. Erikseen, itsensä kanssa tai omaisen.