Hyvän mielen helmet ™

Pirkkalassa vietettiin vanhusten hoidon henkilöstön hyvinvointipäivää. Paikalla oli upeita tekijöitä, vanhustyön ammattilaisia. Meidän taiteilijoiden tehtävänä olikin saada henkilöstö innostumaan kaikenlaisesta luovasta tekemisestä hoitotyön ohella. Tarjolla oli perinteistä maalaamista, räppiä, sirkusta, tunnemaalauksesta tietoa, tanssia. Minä tarjosin porukalle hyvän mielen helmiä ™.

Aloitimme mielikuvarentoutuksella, taustalla linnunlaulua. Rentoutuksessa matkasimme järven rantaan ja laitoimme varpaat santaan. Keräsi me myös niittykukkia kimpullisen.

Niittykukkien värimaailmasta aloimme hahmottamaan itsellemme konkreettisia helmiä, rannekorun ja korvakoruja. Korut valmistuivat mukavien juttujen saattelemana.

"Laitan tähän nämä kaksi sydäntä, kuvastaen minua ja puolisoani"
"Tein itselleni tälläiset jouluiset korvakorut"
"Nämä korut annan tyttärelleni lahjaksi"
"Näistä tulikin värikkäät. Kuvastaakin persoonallisuuttasi"
"Tämä on mukavaa puuhaa"
"Onkohan tämänkokoiset helmet liian pieniä vanhuksille, pitää olla isompia"
"Sorminäppäryyttä tarvitaan"
"Kauniit korut ovat"

Katso tämä Sway! "Esineestä asiaa -taideterapia vuodesta 2009"

Katso tämä Sway! "Esineestä asiaa -taideterapia vuodesta 2009"

Avajaisjuhlallisuudet 26.3.2015

Avajaistilaisuuteen kutsuttiin työryhmän jäsenet ja jäsenten omaiset. Mukavasti paikalle saavuttiinkin. Kuuntelimme aulatilassa työryhmäläisten lempimusiikkia, samalla keskustellen. Reinon yhdeksästä lapsesta paikalle saapui kuusi. Intolle ja Jaakolle tuli omaisia paikalle. Avajaiskuvista näkyy, että oli mukava hetki yhdessä. Juttelimme työryhmän työskentelystä, asioista mitä siellä kävimme lävitse, keskusteluistamme. Vähän muistelimme myös vanhoja aikoja kuten sitä 

miten luonnossa liikkuminen oli ihanaa, metsän tuoksu, marjastaminen, kalassa käyminen ja hirvimetsällä olo.

Palasimme myös sotamuistomerkkiasiaan ja itselläni virisikin siitä uusi idea, kun kesällä voisi tehdä sellaisen muistomerkkiajelun ja tutkailla niitä paremmin. Suomen luontokin on kesällä parhaimmillaan niin eikös sitä voi käydä näitä itsenäisyytemme kannalta tärkeitä paikkoja lävitse?

Kiitos vielä ryhmällemme Reinolle, Intolle, Brunolle, Stigille, Jaakolle, Taunolle ja Matille. Tulee kuin tuleekin ikävä teitä ja yhteisiä hetkiämme!

 Kippis ja tervetuloa näyttelyyn!

 Kiitos Brunolle, kun muisti hyvin laulujen sanoja ja lauluja yleensä, vanhana yhtyeen solistina!

Kyselimme Brunolta (kuvassa), että alkaako kahvihammasta kolottamaan, kun kello lähenteli jo puoli kolmea. Siihen Bruno vastasi ettei kolota, kun ei ole hampaitakaan. Ne kun menivät sodassa ja uusia ei voinut tehdä, kun kitalakikin meni siinä mukana. No puhe ja laulu sentään luistaa.

 Jaakko osallistui hyvin avajaisiin ja potrettipäivään. Hän kertoi, että ei sitä aina jaksa, 

kun ei jaksa ajatellekkaan. 

Niinhän se on ja kyllähän sitä on oikeus olla välillä väsynyt tällä iällä.

Stig, Kaupin Clint Eastwood, oman potrettikuvansa vieressä. 

Taulut saatiin hienosti seinälle! Kiitos hyvän viriketiimin. Näyttelypaikka oli sovittu hyvälle paikalle,  käytävälle, josta herrojen kotihuoneisiin pääsee eteenpäin kävelemällä.

 Hattu oli ryhmäläisille rakas ja mieluinen. Siitä muodoistuikin sellainen "puheenvuoropukine"

Vieressä työryhmäläisten valokuvaotoksia

 Työryhmän akvarellityöskentelyä, Upeita! Katselen pilviä, hämyinen aamuaurinko ja nimetön.

 Blogi printattuna ja kehystettynä, luettavana myös niille, jotka eivät nettiin pääse. Kiitos virikkeelle avusta tämän kanssa.

 Matin ja Stingin upeasti asemoidut työt, lentokone ja ruusutarha

Potrettipäivän kuvia

Potretteja, valokuvien katselua ja musiikkia

Porukka alkaa olemaan koossa! Vielä odotellaan paria henkilöä.

Katselemme viime kerralla otettuja kuvia. Into tutkii omaa kuvaansa ja sanoo, että

on ammattitaidolla otettu

Kiitos Into!

Potrettien tekeminen oli molemmin puolista hauskaa! Mallina oleminen sekä näiden jylhien kasvonpiirteiden ikuistaminen paperille oli mieluisaa. Tein ihan viiden minuutin hiilipiirustuksia. Kokeilimme myös hattua päähän, koska rekvisiitta toi vähän mielenkiintoa kuvaan sekä mallina olemiseen.

 Tässä taitaa olla se Kaupin uusi Clint Eastwood

 Aina tyytyväinen ja iloinen Reino, hymynkare huulilla

Musiikkia kuuntelimme edelleen ja tänään saatiin taas lisää haitarimusiikkitoiveita mm. säkkijärvenpolkka ja minun ehdotuksesta vesivehmaan jenkka. 

sillä sitten aloitellaan seuraavalla kerralla.

Musiikkia, valokuvausta ja maalausta

Uutena porukkaan saimme tänään Matin. Matti laittoi hatun päähänsä ja sanoi, että

 tässä se on oikea lännenlokari. 

Matti on syntynyt vuonna 1922 ja on kotoisin Ikaalisista. Hän on ollut nuorempana miehenä Kanadassa metsätöissä ja vaimokin sieltä "Katanasta" löytyi. Kyselin kovasti, että puhuitteko yhdessä sitten englantia " Did you spek english together". Matti vain naurahti, että kyllä me ihan suomea siellä puhuttiin. Ilmeisesti vaimo oli kuin olikin suomalainen syntyään. Olikohan Matilta jäänyt tälläinen juttu unholaan.

Uuden henkilön esittäytymisen jälkeen aloitimme ohjelman aktiiviosuuden. Eli luvassa oli makupaloja musiikista, valokuvauksesta ja akvarellimaalauksesta. Olin valmiiksi äänittänyt viime kerran toivekappaleet. Eli soittimesta soiteltiin sitten: Kaunis on luoksesi kaipuu (Reino), Kotkan ruusu (Bruno), haitarimusiikkia mm. elämää juoksuhaudoissa (oli toiveena sekä Taunolta, Reinolta että Brunolta)

Ohjeet valokuvaukseet olivat yksinkertaiset: "Paina tästä napista"

Valokuvaamisen aloitti Bruno. Hänellä ei ollut tärkeintä esinettä mukanaan, mutta musiikkia kuunnellessamme. Hän kertoi, että hän on ollut solistina useammassakin yhtyeessä. Ja totta tosiaan laulun sanat löytyivät niin elämää juoksuhaudoissa lauluun, kuin kotkan ruusuunkin, mikä on myös se Presidentti Kekkosen lempikappale.

Taunon hattuun saatiin myös salamalla sävytetty kuva. Hatusta on tullut meille aika keskeinen juttu, kun se toimi meidän esittelyssäkin ihan ensimmäisellä kerralla.

Reino halusi eritoten kuvata hatun. Hänelle se edustaa varmaankin jotkain myös musiikkiin liittyvää, haitarin soitteluun. Jäljenpänä kuva Reinosta haitarin kanssa.

Hiljaiselle Stigille jäi tämä metallinen sydän rasia "Von Herzen" suomeksi sydämestä.

Ensimmäinen kappale, joka minun radiosta alkoi raikumaan oli Reinon lempikappale " Kaunis on luoksesi kaipuu". Ja kyllähän se lähti sieltä Reinonkin haitarista. Olipa hienoa kuulla!

Valokuvauksen jälkeen aloitettiin maalaushommat. Laitoin jokaiselle aluksi vain yhden värin. Taunolle oikean korallin punaisen, Reinolle sinisen, hänen rauhallisuuttaan arvostin, siksi väri sopi hänelle. Stig sai sitten oikein Von Herzen värin, syvän punaisen. Matille tuli vihreä, koska toivoin hänen hieman rauhoittuvan. Matti oli tosiaan joukon vilkkain villein "lännenlokari". Brunolle tuli keltainen väri, hänen iloisuutensa ja elämänmyönteisyytensä paistaa koko ajan koko porukalle.

Stigin työ koostui viivoista, joita aseteltiin ristiin rastiin ja suoraan. Hänen nimikirjoituksensa oli "kaarisilta" mustekynällä ylälaidassa.

Brunon keltaisella värillä muodoistui ensin aurinko. Sitten hän pyysi sinistä väriä (oli Reinolla käytössä) ja näin aurinko sai kauniin sinisen hunnun ympärilleen. Kuulemma aurinko on vähän pilvien varjossa. Niinkuin kuvasta näkyy.

Matti aloitti isolla pensselillä. Annoin hänelle kunnon maalarin sutin. Kerroin, että aloitetaanpas ruohosta. Ja ruohoa sinne tuli ja lopuksi ruusuja ruohojen sekaan. Ruusun väri tuli Stigiltä.

Reinon sininen pilvi taivas on aivan hurmaava. Juttelimme siitä miten sitä on mukava kesällä katsella taivaalle, poutapilviä. ja kyllähän niitä sitten alkoi syntymään. Keltaista väriä saatiin Brunolta ja sitten saatiin sitä valoakin sinne.

Taunon lähestyminen oli maanläheinen. Ruusut syntyivät ilman mitään turhia jännittämisiä ja yhdessä laitoimme vähän ruohoa sinne. Kaunista tuli ja värikin kuivui sydämen muotoon.

Lopuksi rentouduimme, lauloimme ja kuuntelimme musiikkia. Kiitokset taiteilijoille! Lopuksi tuli Brunolta pieni toive 

"Että voi ku ny olis konjakkia".

Uusia toivekappaleita oli mm. Metsänpolkuja ja isoisän olkihattu. Niitä sitten kuunneellaan seuraavalla kerralla.

Tervetuloa Tammenlehväkeskukseen! Iloisesti minut aamulla otettiin vastaan keskuksen infossa ja vietiin sotaveteraanien hoivaosastolle, jossa hoitajat toivat viisi virkeää herrasmiestä seurakseni. Tammenlehväkeskus tarjoaa kuntoutus-, hoito- ja asumispalveluja ikäihmisille, sotiemme veteraaneille sekä muille kuntoutuksen ja hoidon tarpeessa oleville.

Aloitimme esittelyllä kädestä pitäen kättelemällä.

 Kädenpudistukset olivat toinen toistaan voimakkaampia, rehtien ja rehellisten, isänmaatan puolustavien miesten kädenpudistuksia. Tuli oikein hvyä mieli. Suosittelen jokaiselle!

Esittelin itseni ja toiminna sekä tuotteistamani työryhmämuodon Esineestä asiaa ™ . 

Laitoin pappani vanhan hatun päähäni ja kerroin nimeni. Siitä se sitten alkoi yksi kerrallaan:

Bruno Sakarias s. 1924 Ruovedellä. Työskennellyt metsämiehenä nuorempan n. 3v., mittamiehenä sekä myöhemmin hitsaamisesta tuli hänelle ammatti. Hän kertoi hitsanneensa mm. isoja laivoja, jotka merikelpoisuustarkastaja kävi tarkastamassa. Tarkastaja oli Brunolle kunnioittavasti todennut, että kyllä osaa hitsata! Juttu siirtyikin pian sota-asioihin. Bruno mainitsi mm. sotamuistomerkin Ruovedellä, jonka myös Reino tietää. Eli sinne sitten katsomaan sitä, kun seuraavan kerran Ruovedellä liikumme. Isoja taisteluita käytiin ja Bruno ehti olla kaksi kertaa sotasairaalan hoidossa. Aivovamme tuli, hampaatkin lähti suusta ja mieleenkin jäi arvet. Kokonaiset 4 kk tuli vietettyä sairaalassa, mutta poispäästyään viikonlopuksi niin maanantaina jo sitten hitsaajan työt alkoivat. 

Brunolla oli oma ajatus puheenvuoronsa loppuun

 "Taistelut on käytävä ajatuksissaan, kun yöllä heräät"

 Into s. 1918 Padasjoella, tullut Tampereelle 21 vuotiaana Messukylään lähelle kirkkoa asumaan. Työskennellyt rautateillä mm. asemamiehenä. Paljon oli hiilivaunujen lastaamista. Lapsia on kaksi tyttö ja poika. 

 Reino s. 1921 Ruovedellä. Aikuisikänsä hän on työskennellyt metsätöissä. Aluksi oli käytössä hevonen ja hänellä oli sellainen oma. Myöhemmin oli apuna mm. traktori. Hän teki töitä eri yhtiöille. Reino mainitsi Pohjanmaan miesten laittamasta muistomerkistä Ruovedelle. Hänellä on 9 lasta. Yksi asuu  Tampereella, Jari. 

Stig Lundell s. 1922 syntynyt Tampereella, asunut myöhemmin Helsingissä. Puhuu ruotsia, jota me myös yhdessä juttelimme selventääksemme asioita. Hänellä on kaksi lasta ja molempia löytyy, tyttöjä ja poikia. Hänen lempiharrastuksensa on urheilu, mutta mitään ennätyksiä ei kai missään lajissa ole tullut tehtyä. 

Stign motto on:

 "Melkein kaikki tai ei mitään".

Tauno s. 1938 Vesilahdella. Päätynyt Nokian kautta Tampereelle. Rakennuksilla työskennellyt kirvesmiehenä. Rakentamassa ollut mm. kerrostaloja ja tarina kertookin, että joskus oli tullut tehtyä pari kerrosta liikaa ja siitäkös työjohtaja suivaantui ja suuttui, että nyt on koko kerrostalo hajotettava ja sun pää. Eikä kommellukset tähän päättyneet. Joskus kuljetettiin traktoreita lavalla ja ne tulivat alas henkilöauton päälle. Tauno on rakentanut itselleen mökin, jossa ei tosin ole ehtinyt käymään pariin kymmeneen vuoteen. Hän syntyi sodan loputtua eli ei ole ehtinyt sotaa kokea samalla tavalla. Hän on tykännyt matkustella mm. Venäjällä, Pietarissa. 

Lopuksi kyselin herrojen lempimusiikkikappaleita. 

Bruno kertoi tykkäävänsä Kotkan Ruususta, kun se oli Presidentti Kekkosen lempikappale. 

Reino halusi kuulla kaunis on luoksesi kaipuu. Tauno kertoi Tottijärvellä olevasta haitarin soittajasta ja tässä yhteydessä selvisi, että Reino osaa soittaa haitaria. Eli haitarimusiikkia sitten kuunnellaan ensi viikolla. Rockiakin kuulemma voi soittaa. 

No haitar niin haikeesti soi!

Taulut valmiina lähtöön Toivion palvelutalolle

Näyttelyn avajaisista:

Hiilitöitä valmiina lähtöön ripustettavaksi.