Kurssin kolmas kerta ja päivä on 10.4.2013.

Paikalla arvokkaan näköisiä herrasmiehiä. Tarinan tälläkertaa aloittaa herra T, joka on pukeutunut punaiseen paitaan ja siniseen rusettisolmukkeeseen. Hänellä on todella vanha kuva kädessään ja alkajaisiksi hän heittääkin yleisölle toteamuksen " Tulin ottamaan selvää, kuka tietää, keitä henkilöitä tässä 1800 - 1900 luvun vaihteen kuvassa on?  Itse ihmettelen kuvan henkilöiden rintamerkkien määrää ja toteankin puolittain huumorilla, että ovatkohan nämä urheilijoita?

T kertoo myös, että hän on syntynyt Tampereen Pyynikillä Marian sairaalassa, että onko täällä muita siellä syntyneitä. Muutama käsi nousee ylös.

T tulee myös toinen kysymys: "Missä ja miten käytiin toisen maailman sodan viimeinen taistelu?". Arvailuja tulee Venäjästä Viroon ja Norjaan. Oikea vastaus on kuitenkin T.Tomeran mukaan huippuvuoret, jossa Saksa, Venäjä ja Norja ottivat yhteen.

J ottaa esiin oman tärkeän esineensä, kirjan. Kirja ei olekaan ihan mikä tahansa kirja vaan osuu asian ytimeen, Altzheimerin sairauteen. Kirjan nimi on "940 päivään isäni muistina". J kertoi, että hän 3 vuotta sitten sai Altzheimerin diagnoosin. Kirja kertookin juuri tästä, mutta tarinan päähenkilönä on vanhempi mies, jota hoitaa tytär, joka sitten tämän kirjan kokemuksistaan kirjoitti. Isä sai diagnoosin vuonna 2009 ja viime tammikuussa hän kuoli.

Tässä välissä miehet tuumailet ryhmäläisten ikää, koska J on ryhmän nuoremmasta päästä.

E taas on työskennellyt maakaasun parissa, tehtävissä, jossa maakaasuputkia rakennettiin. Työ oli joskus hyvinkin yksinäistä ja näin siellä seuraksi löytyi rengastaltta ja pala puuta, visakoivua. Tästä syntyikin pieni puinen mökki. Työaikana tuli paljon valvottua, mittareiden tarkkailu oli jatkuvaa valppaana oloa. Venäläiset pyysivät töihin maaputkea toimittamaan ja olihan sitä sitten mentävä.

Loppuajasta sitten maalasimme näitä tärkeitä esineitä. Kerroin ryhmäläisille akvarellimaalauksen neljä perustekniikkaa, jaoin värit ja pensselit ja sitten ryhdyttiin maalaamaan. Upeita töitä saatiin aikaiseksi!

Kiitos siis taiteilijoille tästä maalaushetkestä!

Toisella kerralla jatkoimme samalla teemalla, tärkeiden esineiden esittelemisellä.

J. von aloittikin jo viime kerralla, joten hänen esineestään nyt lisää tässä. Esine on paperiveitsi. J von kertoi, esine on ollut hänen työssäoloaikanaan kovassakin käytössä. Hän työskenteli kansainvälisessä kaupassa ja vientitehtävissä. Sukujuuretkin vievät Saksaan ja siksi nimessä tuo liite von.  Hänelle tuli paljon kirjeitä ja tästä paperiveitsestä oli silloin apua niiden avaamisessa. Paperiveitsi on lahja hänen isältään, joka oli aikoinaan merillä ja toi sen sieltä matkaltaan.

J.  oli tuonut mukanaan seetripuisen "munkin", joka on hyvän tuulinen. Kuvasta ei hyväntuulisuus välity ja siitä mainitsinkin. Munkki on Japanista. J. matkusti Japaniin vuonna 1982, jolloin Venäjän ja Japanin välillä oli sota tila. Eli välillä piti myös olla valmiina suojautumaan sodan vaaroilta. J.  oli Japanissa töiden merkeissä ja hänen pomonsa oli Toda niminen henkilö, mikä tarkoittaa riisipeltoa. Muita mieleenpainuvia sanoja oli mm. Henna, joka tarkoittaa "Hullua ulkomaalaista". J. matkusti Japaniin "hitaalla tavalla" eli maitse. Matkareitti kulki seuraavasti: Osaka - Yokohma (yöbussilla), josta Tokioon, Hokkaidoon, Japanin merelle, Nahodkaan (tällä välillä ei sotatilan vuoksi saanut junassa pitää ikkunoita auki, jos Venäläiset ampuvat), sitten Siperian junaan, Moskovaan ja sieltä Helsinkiin.

Viime kerralla myös hieman keskustelimme puheliaan Jyrin kanssa, joka kertoi mm. juuri hyvistä peleistä ja muistia virkistävistä tehtävistä. Jyri tekee sanaristikoista ja jotta sanat pysyisivät hyvin mielessä ja niiden moninaiset merkitykset, hän piirtää niistä kuvan, josta voi sitten jokainen miettiä, mitä kuva esittää. Tämän idean hän oli alunperin saanut Simo Frangenilta. Jyrin harrastuksiin kuuluu myös valokuvas ja sainkin häneltä hyviä vinkkejä, mitene esim. tälläinen kuva pitäsi ottaa. Ensinnäkin pitäisi suunnata johonkin tummempaan kohteeseen ja ottaa kameran alkuasetukset siitä, jotta myös kuvassa olevan piirroksen ääriviivat näkyisivät paremmin. Aivan oikein! Minulla ehkä onkin opittavaa tältä herramieheltä. Jyri näytti myös valokuvaa omasta kotona olevasta kamerakokoelmastaa, mikä onkin aika kattava.

Kurssin loppumetreillä palasimme jo viime kerralla aloittamaamme musiikki aiheeseen. Laitoin kiertämään paperin, johon jokainen saa laittaa jotakin omasta musiikkimaustaan. Toivomuksia tuli: Jokin hidas, Solenzara, Kari Tapio, Kuolleet lehdet, Saarenmaan valssi, Georg Ots, Partisaani valssi. 

Lopuksi kerroin, että seuraavalla kerralla maalaamme akvarelleja. Kerroin, että kerron neljä perustekniikkaa ja sitten ryhdytäään maalaamaan tätä tärkeää esinettä. Samalla kun he maalaavat, minä luonnostelen heistä hiilipiirroksia. Katsotaan, miten meidän 1,5 tuntia kuluu.