Uutena porukkaan saimme tänään Matin. Matti laittoi hatun päähänsä ja sanoi, että
tässä se on oikea lännenlokari.
Matti on syntynyt vuonna 1922 ja on kotoisin Ikaalisista. Hän on ollut nuorempana miehenä Kanadassa metsätöissä ja vaimokin sieltä "Katanasta" löytyi. Kyselin kovasti, että puhuitteko yhdessä sitten englantia " Did you spek english together". Matti vain naurahti, että kyllä me ihan suomea siellä puhuttiin. Ilmeisesti vaimo oli kuin olikin suomalainen syntyään. Olikohan Matilta jäänyt tälläinen juttu unholaan.
Uuden henkilön esittäytymisen jälkeen aloitimme ohjelman aktiiviosuuden. Eli luvassa oli makupaloja musiikista, valokuvauksesta ja akvarellimaalauksesta. Olin valmiiksi äänittänyt viime kerran toivekappaleet. Eli soittimesta soiteltiin sitten: Kaunis on luoksesi kaipuu (Reino), Kotkan ruusu (Bruno), haitarimusiikkia mm. elämää juoksuhaudoissa (oli toiveena sekä Taunolta, Reinolta että Brunolta)
Ohjeet valokuvaukseet olivat yksinkertaiset: "Paina tästä napista"
Valokuvaamisen aloitti Bruno. Hänellä ei ollut tärkeintä esinettä mukanaan, mutta musiikkia kuunnellessamme. Hän kertoi, että hän on ollut solistina useammassakin yhtyeessä. Ja totta tosiaan laulun sanat löytyivät niin elämää juoksuhaudoissa lauluun, kuin kotkan ruusuunkin, mikä on myös se Presidentti Kekkosen lempikappale.
Taunon hattuun saatiin myös salamalla sävytetty kuva. Hatusta on tullut meille aika keskeinen juttu, kun se toimi meidän esittelyssäkin ihan ensimmäisellä kerralla.
Reino halusi eritoten kuvata hatun. Hänelle se edustaa varmaankin jotkain myös musiikkiin liittyvää, haitarin soitteluun. Jäljenpänä kuva Reinosta haitarin kanssa.
Hiljaiselle Stigille jäi tämä metallinen sydän rasia "Von Herzen" suomeksi sydämestä.
Ensimmäinen kappale, joka minun radiosta alkoi raikumaan oli Reinon lempikappale " Kaunis on luoksesi kaipuu". Ja kyllähän se lähti sieltä Reinonkin haitarista. Olipa hienoa kuulla!
Valokuvauksen jälkeen aloitettiin maalaushommat. Laitoin jokaiselle aluksi vain yhden värin. Taunolle oikean korallin punaisen, Reinolle sinisen, hänen rauhallisuuttaan arvostin, siksi väri sopi hänelle. Stig sai sitten oikein Von Herzen värin, syvän punaisen. Matille tuli vihreä, koska toivoin hänen hieman rauhoittuvan. Matti oli tosiaan joukon vilkkain villein "lännenlokari". Brunolle tuli keltainen väri, hänen iloisuutensa ja elämänmyönteisyytensä paistaa koko ajan koko porukalle.
Stigin työ koostui viivoista, joita aseteltiin ristiin rastiin ja suoraan. Hänen nimikirjoituksensa oli "kaarisilta" mustekynällä ylälaidassa.
Brunon keltaisella värillä muodoistui ensin aurinko. Sitten hän pyysi sinistä väriä (oli Reinolla käytössä) ja näin aurinko sai kauniin sinisen hunnun ympärilleen. Kuulemma aurinko on vähän pilvien varjossa. Niinkuin kuvasta näkyy.
Matti aloitti isolla pensselillä. Annoin hänelle kunnon maalarin sutin. Kerroin, että aloitetaanpas ruohosta. Ja ruohoa sinne tuli ja lopuksi ruusuja ruohojen sekaan. Ruusun väri tuli Stigiltä.
Reinon sininen pilvi taivas on aivan hurmaava. Juttelimme siitä miten sitä on mukava kesällä katsella taivaalle, poutapilviä. ja kyllähän niitä sitten alkoi syntymään. Keltaista väriä saatiin Brunolta ja sitten saatiin sitä valoakin sinne.
Taunon lähestyminen oli maanläheinen. Ruusut syntyivät ilman mitään turhia jännittämisiä ja yhdessä laitoimme vähän ruohoa sinne. Kaunista tuli ja värikin kuivui sydämen muotoon.
Lopuksi rentouduimme, lauloimme ja kuuntelimme musiikkia. Kiitokset taiteilijoille! Lopuksi tuli Brunolta pieni toive
"Että voi ku ny olis konjakkia".
Uusia toivekappaleita oli mm. Metsänpolkuja ja isoisän olkihattu. Niitä sitten kuunneellaan seuraavalla kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti