Paikalla arvokkaan näköisiä herrasmiehiä. Tarinan tälläkertaa aloittaa herra T, joka on pukeutunut punaiseen paitaan ja siniseen rusettisolmukkeeseen. Hänellä on todella vanha kuva kädessään ja alkajaisiksi hän heittääkin yleisölle toteamuksen " Tulin ottamaan selvää, kuka tietää, keitä henkilöitä tässä 1800 - 1900 luvun vaihteen kuvassa on? Itse ihmettelen kuvan henkilöiden rintamerkkien määrää ja toteankin puolittain huumorilla, että ovatkohan nämä urheilijoita?
T kertoo myös, että hän on syntynyt Tampereen Pyynikillä Marian sairaalassa, että onko täällä muita siellä syntyneitä. Muutama käsi nousee ylös.
T tulee myös toinen kysymys: "Missä ja miten käytiin toisen maailman sodan viimeinen taistelu?". Arvailuja tulee Venäjästä Viroon ja Norjaan. Oikea vastaus on kuitenkin T.Tomeran mukaan huippuvuoret, jossa Saksa, Venäjä ja Norja ottivat yhteen.
J ottaa esiin oman tärkeän esineensä, kirjan. Kirja ei olekaan ihan mikä tahansa kirja vaan osuu asian ytimeen, Altzheimerin sairauteen. Kirjan nimi on "940 päivään isäni muistina". J kertoi, että hän 3 vuotta sitten sai Altzheimerin diagnoosin. Kirja kertookin juuri tästä, mutta tarinan päähenkilönä on vanhempi mies, jota hoitaa tytär, joka sitten tämän kirjan kokemuksistaan kirjoitti. Isä sai diagnoosin vuonna 2009 ja viime tammikuussa hän kuoli.
Tässä välissä miehet tuumailet ryhmäläisten ikää, koska J on ryhmän nuoremmasta päästä.
E taas on työskennellyt maakaasun parissa, tehtävissä, jossa maakaasuputkia rakennettiin. Työ oli joskus hyvinkin yksinäistä ja näin siellä seuraksi löytyi rengastaltta ja pala puuta, visakoivua. Tästä syntyikin pieni puinen mökki. Työaikana tuli paljon valvottua, mittareiden tarkkailu oli jatkuvaa valppaana oloa. Venäläiset pyysivät töihin maaputkea toimittamaan ja olihan sitä sitten mentävä.
Loppuajasta sitten maalasimme näitä tärkeitä esineitä. Kerroin ryhmäläisille akvarellimaalauksen neljä perustekniikkaa, jaoin värit ja pensselit ja sitten ryhdyttiin maalaamaan. Upeita töitä saatiin aikaiseksi!
Kiitos siis taiteilijoille tästä maalaushetkestä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti